boogie.homeunix.com

[nonnanen]

Koskine oli frouvas kans puutarhatöis ku oli niil lämmin kevätpäivä. Frouva siin hääräs Koskise eres, eikä Koskinem malttanu oll sanomat, ett kyll sullon toi ahteri kans ko toi meiän pihakrilli. Iha yht leviä taitaa
oll. Frouva vaam mulkas Koskist ja jatko töitäs.
Koskist vaa ei frouvan ahteri jättänyr rauhaa, vaa hänen täytys mennä hakkeem mitta. Ja sitt häm mittas nii frouvan ahterin ko sen krillinki. "Mitä mää sanosin!", huikkas Koskine, "iha yht leviä!" Siiv vaihees Koskine ei viäl
huamannu tehnees mittääv virhett. Hän huamas sev vast päivämmittaa ja illall. Mykkäkoulu siit tuli. No, illal
sit ko oli päästy jo nukkumaa, yritti Koskine jonkunnäköst sovintoo ja siirtys likemmäs frouvaas. Kysyski viäl, ett eiks voitas niinku.....ett älä nyennää...
Frouva nous oikee istualles sänkys ja kattos murhaavast Koskist ja sanos: "Ek kai sää torellaka kuvittele, ett mää pistäsin krillii pääll yhre vaivase nakin takii??"


_________________
-vian ei tarvi olla iso jos se on päässä-